Mökkielämää

Viisumihaastattelu ohi

Olin tosiaan jännittäny aikas pahasti tätä aamua, että mitäköhä siitä haastattelusta oikein tulee. Tultiin siis eilen illalla tänne mummulaan ja aamulla kaheksan aikaan lähettiin ajaan kohti Kaisaniemenkatu 3, vaikka haastatteluaika olikin vasta 8:55. Hyvä olla tollasessa paikassa ajoissa. Eli oltiin jo puol 9 siinä konsulaatin eessä, joten päätettii käydä äitin kanssa sitten siinä kahvilla nopsaan. Robert`s Coffee oli ihan vieressä, joten ei oltu ainoita konsulaattiin odottelijoita.

 Sitten tuli tosiaan aika mennä soittaan sitä ovikelloa. Olin totakin pitäny alkuun pelottavana ajatuksena, mutta helppo homma se oli. Piti vaan sanoa että joo aika ois tollon ja mun nimi on Taija ja ihan perusjuttua. Ainiin vielä suomeks :) Sitten kävelinki jo sisää sinne kerrostaloo ja toiseen hissin, jolla noustiin viidentee kerrokseen. Kun sitten pääsin ylös, konsulaatin ovelle tultiinki jo samantien pyytämään passia, jonka jälkeen oli turvatarkastus. Turvatarkastus oli myös ihan normaali. Inhottavaa oli vaan, kun en oo ennen ollu tommosessa paikassa yksin ja sitten piti jättää puhelin sammutettuna siihen tarkastukseen. Takasin se saatii kuitenki heti haastattelun jälkeen. Noo sitten tuliki jo lappujen jättö semmoselle suomalaiselle miehelle ja jälleen istuskelua odotteluhuoneessa. Lopulta mut sit pyydettii semmosen infotiskiltä näyttävä lasin eteen seisoon sitä haastattelua varten. Naurattaa jälkeen päin, kun olin pelänny jotain vaikeita kysymyksiä. Multa tosiaan kyseltiin 4 kysymystä, ootko menossa vaihtoon?, mikä on sun suomen päässä olevan järjestön nimi?, ootko ennen ollu jenkeissä? ja minne päin oot menossa?  Helppoja kysymyksiä onneks, ainut vaan mikä oli vaikeeta niin se ymmärrys, kun siinä oli lasi välissä ja se mies katteli sitä konetta, eikä puhunu ees kovin selkeellä ja kovalla äänellä. Jouduin siis pyytämään sitä haastattelijaa toistamaan muutamaankin kertaan. Lopulta kaikki si meni hyvin ja sain lähtee pois. Helpottunu olo nyt, kun toi on takana:)

Kun pääsen kotiin niin laitan sitten kuvamateriaalia viikonlopulta tänne. :) Ja niitä kuvia meinaan riittää, 883 kuvaa viikonlopulta mun kamerassa.

Coming weekend

Eli tänää on sit puuhaa leipoa, tehä ruokaa ja pakata mökkiviikoloppua varten. Eli tarkotuksena viettää mun läksiäisiä koko viikonloppu mökillä. Lähtö siinä 11 maissa ja takasintulo puol 9 aikaa sunnuntaina. Tuntuu vaan tyhmältä pitää läksiäisiä, vaikka ei edes tiedä perhettä ja osavaltioo, mutta lähtö voi tulla aika pienellä aikavarotuksella. Toinen hassu juttu on, että miten voi olla tullu yhtäkkiä näin hyvä keli. Yleensä valitsen aina huonoimman ajankohdan kaikessa. Nyt kuitenki ilosin mielin oottelen tota mökkeilyä. Kaiken lisäks maanantaiaamuna 8:55 on mun viisumihaastattelu Helsingissä. Mennään kaippa vielä sunnuntai iltana mummulaan, niin että perillä siellä ollaan varmaankin 12 aikaan illalla. Eli melkein suoraan mökkimatkan jälkeen. Vähä jännittää toi viisumihaastattelu Usan konsulaatissa, vaikka moni sanookin, että se kestää ainoostaan sen 5-10 minuuttia, joka on ihan älyttömän lyhyt aika.

Viime kesän mökkeilystä vähän kuvamateriaalia.

My Room

Aattelinpa tässä postailla nyt kuvaa tästä mun huoneesta, kun kerta viimeviikolla saatiin uus sisustus aikaan. Ehkä siinä ei ihan hirveesti järkee ollut just ennen lähtöö laittaa kalusto uusiks. Onpaha jotain kivaa sitten oottamassa kotonakin, kun tuun takasin jenkkilästä.

 Eli tässä on nyt lopputulos. Olin ite ainakin ihan tyytyväinen, koska tää sisustus ois pitäny tehdä ajat sitten. Ennen mulla oli siis jotain 6 vanhana saatuja kalusteita, joiden sisältä löyty järkyttävän suuri kasa roinaa, paperia, ikivanhoja päiväkirjoja ja ties mitä muuta. Löysin jopa söpön pokemonkorunkin Riinan kanssa kaapista. Eipä sen enempää, vielä oottelen hartaasti niitä perhetietoja. Sallakin on lähössä nimittäi huomenna Australiaan vaihtoo, niin tuntuu hassulta, että toinen lähtee jo kun toisella ei oo vielä mitään hajua perheestä.

Tässä nyt sitte noin viiko vanha kuva Sallan läksiäisistä. Grillailtiin siis alkuun iltapäivästä Sallan luona, kunnes siirryttiin yläkertaan juoruamaan ja naposteleen herkkuja. Ilta huipentu mukavasti uintihetkeen keskiyöllä.

Excitement gets worse

Alkaa jo tuntua tässä vaiheessa, että sitä perhettä ei löytyisi ollenkaan. Melkein jokaisella Ylöjärveltä vaihtoonlähtevällä kaverilla on nimittäin jo perhe. Vaikka tiedänkin, että Up Educationin  http://www.upeducation.fi/fi/Ota+yhteytta  kautta 45% puuttuu vielä perhe, tiedonpuute alkaa jo vähän stressaamaan. Ai niin ja pitikin heti alkuun jo sanoa pahoittelut, etten ole ehtinyt hirveästi kirjoitella. Mutta tosiaan alkujaan mulle ehdotettiin sateenkaariperhettä. Perheessä olisi ollut siis kaksi äitiä. Jotenkin musta tuntu kuitenkin, että en ehkä pystyisi olemaan täysin oma itseni ja saattaisi tuntua alkuun liian oudolta. Tietenki vaikka olisin hyväksynyt ehdotuksen, ei olisi ollut varmaa, että tämä perhe olisi valinnut minut. Tälle perheelle pyydettiin nimittäin muiltakin hyväksyntää. Toisaalta olisi ollut ainakin erilainen kokemus, mutta päätös tehtiin jo pari kuukautta sitten. Nyt siis odottelen vieläkin perhettä.

Maanantaina meille soitettiinkin vielä Upilta ja pyydettiin laittamaan A4-mittainen selvitys mun astmasta ja allergioista ja aiheena oli tietysti My Daily Life. Tuntu vaan niin hassulta tehä jotai pitkää selvitystä noista, sillä eihän ne mun elämään mitenkään vaikuta, kunhan lääkitys on kunnossa. Mistä kuitenki kukaan ulkopuolinen vois tietää miten on asian laita oikeesti. Ja Usanhan puolella ei ihmiset hirveesti voi edes kärsiä koivun ja lepän siitepölyallergioista. Tämä siis sen takia, että Usassa ei ole noita kyseisiä kasveja. Moni Usahan lähteny onkin siis välttyny kokonaan kevään allergiakaudelta ja toivottavasti niin käy mullekkin. Nyt on kuitenki astma ja allergiaraportti laitettu eteenpäin, että nyt siitäkään ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Vaikka tietysti suurimmat syyt, mitkä vaikeuttavat yleensä perheen löytymistä ovat juuri nimenomaan allergiat ja jonkun tietyn urheilulajin harrastamismahdollisuus.

Onneksi kuitenki nyt on ollut niin paljon tohinaa ja melskettä, että on ehtinyt vähän hellittää ajatusta perheen löytymisestä. On ollu läksiäisiä, huoneensisustusoperaatiota, vaihtaritapaamista ja ties mitä. Tuntuu, ettei tää aika riitä sitten millään, mutta kai sen on pakko. Käytiin äipän kaa tosiaan ostaan mulle vihdoin se järkkärikin matkaa varten, kun on se nyt hieno saada hyviä kuvia noin ainutlaatusesta vuodesta. Eli Canonin EOS 600D, vaikuttaa kaikinpuolin mulle sopivalta kameralta hinta/laatu-suhteeltaan, kun ei musta nyt ikinä mitään huippukuvaajaa tuu. Saattepaha tekin nähä hiukkasen parempia kuvia jenkkilästä ja mun tulevasta vuodesta.

Tällä saan nyt nappailtua myös kuvia ifolor-kansiota varten, jonka annan sitten mun tulevalle host-perheelle. Hieman matkittu idea tämäkin, mutta ajatus oli niin hyvän, joten miksikä ei. Nyt koitan kuitenkin pitää ihmiset täällä ajantasalla ja hyvää torstaita ;)