Väsymys!

Tän jakson viimenen päivä on huomenna! Tosiaan 5 testiä pitäis läpästä, vaikka 4 eri ainetta onkin, sillä govermentissa tulee oleen kaks! Voi ei! Ainut mikä ei tuu oleen vaikeeta mulle on espanja. Edelleen meen sillä A-linjalla siinä aineessa meinaan. Oon vaan tuskaa olla tässä koulussa, koska meiän koulu on luokiteltu parhaaks kaikista lähimmistä kouluista. Kyllä todellakin uskon, että se onkin, ainakin niiden kaikkien tarinoiden perusteella mitä oon kuullu. Täällä mun koulussa tulee läksyä ihan niin kun Suomessa ja kokeita riittää. Ainut vaan, että täällä ei oo niitä isoja kaikenkattavia kokeita. Toisekseen tavallaa vaikka kaikki niistä monivalintatehtävistä onkin siellä Suomen puolella niin innoissaan, niin ne ei aina todellakaan oo helppoja! Täällä on semmosia nippelitietokysymyksiä, että koko kappale pitäis osata lähes sanasanalta ulkoa. Että ei se koulu sun muut jutut täällä pohjosella puolella Amerikkaa oo niin erilaisia mitä Suomessa. Voisin kuvitella, että Minnesota on yks niistä osavaltioista, missä ihmisillä yleissivistys on vähän parempaa. Nää on kuitenki mun mielipiteitä ja voi tietysti olla, että joku muu on eri mieltä.

Eka yleisurheilu kisakin oli nyt tiistaina. Tai se oli enemminki semmonen harjotuskilpailu, jossa pysty vähä tsekkaa millasii tuloksia tuleman pitää. Tää kisa oli meiän koulun salissa sisällä ja tuntu, että suurimmaks osaks tytöillä meni aika hyvin. En tajua kuinka nää kaikki tytöt täällä jaksaa juosta ku hullut! Ehkä vaan sen takia, että mä en oo koskaan ollu juoksemisen ylin ystävä. Ainut juttu, mikä kyllä vähän harmittaa on, että en pääse hirveesti kilpailee täällä. Sillä edelleenki se että mun host äiti on valmentaja estää mua kilpailemasta Varsityssä ja yleisurheilussa tällä alueella ei oo niin paljon tyttöjä, että olis jv kisoja. Niitä siis kuitenki on, mutta vaan ihan muutama. Eli vielä kerran haluun muistuttaa tulevia vaihtareita, että jos teidän host vanhemmat valmentaa mitä tahansa urheilua koululla, niin ette pysty kilpaileen Varsityssä. Se puolestaan tarkottaa, että reenit ja kisat tapahtuu nuorempien ihmisten kanssa, ellei kyseisessä lajissa jostain syystä oo harjotukset yhdessä. Onneks voimistelu ja yleisurheilu on kaikki yhdessä lajeja tosiaan.Vielä tähän lisäys. On se mukavaa kun on jalassa valtava rakko, joka on verillä ja se veri tietysti valkosissa sukissa. Ihana tunne! Ei aivan.

Huomenna vikat reenit sitten kanssa ennen lomaa ja sen jälkee oli mennä Viggie kaa vielä kuntoileen vähä lisää plus sitten varaan ajat kampaajalle ja manikyyrii ennen promeja. Toi tulee tarkottaa kyllä, että mennään taas kerran istuksiin Caribuun. Rakastan Caribu Coffeeta täällä. Yammy! Sen jälkee täytyyki jo alkaa pakkaan kaikki kamppeet kasaan Arizonaa varten. Iha mieletöntä päästä näkeen Gran Canyon ja Las Vegas! Kelit saa luvan olla hyvät tai tuun pettyneenä takasin, kun en oo saanu rusketusta. Haha! Ehkei sitä vielä kannata kuitenkaan murehtia.

Snowday! :)

Eka kerta, kun koulu on täysin peruttu lumen takia! Pari kertaa aikasemmin ollu 2 tunnin viivästyksiä kuitenki. Oli ihana jäädä aamusta vaan löhöön sängylle! :) Täällä tarvis tosiaan vähän enemmän sitä aurauskalustoa. Lunta tulee meinaan ihan niin kun Suomessakin.

Tässä kuvia selaillessa, tuli kanssa toinen juttu mieleen.

Miks täällä Minnesodassa ihmisten talot on täynnä näitä järkyttäviä eläimen päitä? Ite en voi ikinä sietää tommosta omassa olohuoneessa. Tän kuvan tosiaan otin Nadine luota ku niitten perheellä tää ihana buffalo pää on täysin keskellä olohuonetta. Niiden perhe vaa naureskeli mulle, että kuka hölmö noista nyt kuvia ottaa, mutta eipä Suomessa tuu hirveesti tän kokosia buffalon päitä tavattuu. Jos jossain sitten tämmösen tapaa, niin täytyy olla kyllä eläintarha tai jonkin sortin museo. Mikä näitä ihmisiä riivaa? Tosiaa kaikki tällä mun alueella melkein metsästää, tytöt, pojat, äidit, isät. Kun kerroin sitten, siitä että ei se vaan Suomessa oo ihan niin yleistä niin mun espjanluokka teki kuulustelun kuinka moni ei oo koskaan metsästäny ja 25 hengen luokasta 2 ei ollu koskaan mun lisäks.

Hauskaa

Anna ja Carlee

Anna and I

Nää päivät menee ihan hujauksessa! Kone toimii taas muuten! Saatiin akku irti ja katokkun alko pelaan! Mutta akunki irrottamiseen oli oudot systeemit! :) Mutta juu viime viikolla olin tosiaa Annalla yötä ja Carleenki kaa tuli myös hengailtua. 

Sitten maanantaina olinkin kipeenä ja löhöilin kotona, kun muilla alkokin yleisurheilu ja kidutuskuntoilu! Mulla alkokin sitten heti tiistaina, vaikkakin en niin paljoo tehny kun kipeenä olin ollu. Keskiviikko oli puolestaan mulle tappoa ku juostiin rataa ties kuinka monta kertaa ympäri. Kai se kroppa siihe pikku hiljaa kumminki tottuu.. toivottavasti ainaki. Nyt en ehi vaa sitten hirveesti zumpaa menee täällä enää ku mä Sara ja Marissa ollaan kaikki ihan kuolleita yleisurheilu reeneje jälkee. Se vähä harmittaa vaa, oli aina nii hauskaa mennä niitte kaa zumpaa ja sen jälkee saunoo ja uimaa urheilukeskuksessa. 

Saran tosiaan tunnen futiksesta ja siitä saakka ollaan oltu kavereita

Tänä viikkoloppuna puolestaan oli voimistelu päättäijäiset, jotenka vihoviimen kerta, kun näin tytöt porukalla. Siellä jaettiin sitten palkintoja kaudelta. Parhaat palkinnot oli tietenki senioreitten tekemät muisto palkinnot. Esimerkkeinä vaikka Lexi. sai Oompa Loompa palkinnon hyvin laitetun itseruskettavan ansiosta ( oikeesti se oli täynnä oransseja läikkiä täynnä ja kädet mukavan näköset) ja toisena esimerkkinä vaikka Kassidi, joka sai tyhjä lautanen palkinnon( Sen on monta kertaa tullu nuoltua lautanen ihan putipuhtaaks). Oli kyllä kiva olla itekki noita keksimässä Madie, Viggie ja Alyn kanssa. 

Tässä sitten tiimin fiksuimmat tytöt,jotka sai palkintonsa päättäjäisissä.

Sen jälkeen Kalley tuli tosiaan kylään ja me mentiin vielä jonku näkösiin autotallipileisiin sen kaverille. Launtain hengasin myös Kalleyn kaa ja tänään pääsin Kaitlynin kanssa prom dress shoppaileen. En kyllä valitettavasti ite löytäny vielä mekkoa, vaikka mall of Americaa saakka lähettii, mutta ainaki Roemer löysi. Tosiaa ite oon oppinu voimistelussa käyttää Kaitlynin sukunimea Roemer, vaikka kaikki muut sitä kutsuuki etunimellä. Kerrankin yks kaveri alko puhuu Kaitlynistä ja aloin miettii että hetkonen kukakohan se on, mutta juu Roemeriaha se tarkotti. Mutta juu oon siis menossa yhen Reganin kanssa promeihin. Pakko kertoa miten se kysy siispä haha. Elikkä oltii menossa normaaliin tapaan keskiviikona Youth Grouppii (Joka on semmonen kirkkojuttu nuorille. Siellä siis lauletaa ja on kaikenlaisii kilpailuja ja sitten tietysti vähä jotai tarinoita elämästä ja semmosta. Ite ainakin oon kokenu kivaks mennä sinne.) Mutta juu se sitten laitto viestiä, että se oottaa mua ulkona, et mun pitäs tulla pia. Sitten olin kävelemässä vaa autolle ja katon että mitäs ihmettä sillä on kitara kädessä ja se vaa seisoo siinä ja lopulta alkaa soittaa. (Ainakin tiesin, että se on hyvä laulaa ja soittaa ku se on koulun kuorossa) Samalla huomaan sen auton ikkunassa tekstin, että prom?. Ja tajuan, että se mitä se siinä laulo oli just, että mun pitäs tulla promeihin sen kaa. Enää se ei ollukkaan siispä niin outo juttu. No sanoin, että joo ja nyt ollaan just suunnittelemassa Mariallekkin kanssa prom paria. Täällä on kuullu vaikka mitä tapoja kysyä promeihi. On ollu lehdissä kuvia ja leffateatterissa tekstejä ja kaikenmaailman palapelejä ja kylttejä. Moni tytöistä on sanonu, ettei välttämättä aio ees mennä promeihi ellei se tapa, jolla niitä kysytää oo yhtään erilainen.

 Roemer

Sitten meiä mahtava kuvan ottaja eli Brandon, toisin sanoen, joka kuva mitä se musta ja Kaitlynistä otti, oli niin huono laatunen ettei meitä ees tunnistanu. Pikkuveljet ei selvästikään osaa ottaa kuvia ihan aikasemmastakin kokemuksesta. Oot silti rakas Tommi;)

Siinäpä se, nyt pitäs alkaa sitten pakkailemaan Arizonaa ja Nevadaa varten. En malttais millään odottaa. Ainut asia, josta on peloissani, koska en sais ottaa yhtään ruumaan laitettavaa matkalaukkua!!! Saa nähä miten onnistun kaiken tunkeen pieneen lentolaukkuun. Lauantaina siispä lähtö! Jäiks!

Pahoittelut

Nyt on ollu tosi pitkä tauko kirjottamisesta! Eli pahottelut siitä! Tosiaan kone meni hajalle tossa parisen viikko sitten, joten kuvat ja kaikki on siellä. Hieman harmittaa, mutta aattelin eetä kai sitä on pakko tehä sitten kuvattomia postauksia mun iPadiltä! Kuvia en iPadillä pysty lisää, koska en saa tähän sitä ohjelmaa ladattua. Koulu estäny kaiken mahollisen. Ei mitään ohjelmia pysty tänne lataan. Jos en oo vielä tähän mennessä ehtiny kertoa, niin meidän kaikilla koululaisilla on iPadit täällä. Tuottaa muuten varmasti enemmän hommaa jokasessa aineessa, kun internetin käyttö on sallittua!
Sitten kun joku kaunis kerta pääsen ne kuvat lisään niin muokkaan näitä postauksia hieman.

 Lexillä yötä

Voimistelun Statea kattomassa

Mutta juu, joka tapauksessa nyt on voimistelu kohalta melkein kaikki ohi, enää tän viikon perjantaina on joukkueen Banquet, jossa jaetaan sitten palkinnot ja hyvästellää seniorit. Sen olis tarkotus olla nyt tän viikon perjantaina. Meiän joukkue sijottu tosiaan Sectionissa toiseks, jotenka ei päästy state turnaukseen joukkueena. Yksilöinä pääs kuitenki Aly, Montanna ja Haley H. Jotenka se tarkotti, että kaikki tytöt halus kuitenki mennä kattoo statea. Mäki menin Lexille tota edeltävänä päivänä yöks, koska aamulla meillä oli aikanen lähtö. Kukaan tytöistä ei lopulta sijottunu statessa, vaikka hyvin tekikin sarjansa.

Sitten tosiaan mullahan on meneillää se toddlers and infants development class. Eli se on semmonen kurssi, jossa harjotellaan vauvan hoitoo ja kaikkii vauvohin ja taaperoihin liittyvää. Sain sellasen feikki vauveliinin yheks viikonlopuks kotiinki. Sinä viikonloppuna ei hirveesti mitää tehty, vaikkakin perjantaina oli painikisoja kattomassa. Oli noloa, kun jotkut ihmiset katto msiellä mua nii kieroo, mite ton ikäsellä tytöllä on vauva. Koitin siinä si hädissäni selitellä että ei se oo aito. Mutta totta kai se herätti huomiota kun se rääky kymmenen miinuutin välein. Niihin vauvoihin oli siis aseteltu semmoset aikataulut. Suurimmaks osaks ihmisillä oli 1-3 aikataulua viikon lopun aikana ja tasoja oli kolmenlaisia, easy, medium ja hard. Mä olin onnekas ja mulla oli ainoostaan kaks aikatauluu easy ja medium. Vältyin vaikeelta. Mutta totta kai ton painikisan aikaan oli se pahin aika mun vauvan rutiineissa. Ei auttanu muuta ku vaippaa vaihtaa, röyhtäyttää, syöttää ja pitää hyvänä. Onneks kaverit vähä jeesas mua. Sen jälkeen vietettii disney iltaa meillä Marian ja Reganin kanssa, jota ennen käytiin kyllä ostaa suklaakeksejä kaupasta. (Täällä en jaksa välittää alkuunkaa mitä suuhuni pistän, jos välitin kotonakaan.) Mutta sitten mun vkl vähä muuttukin lauantaina kun tulin kipeeks. Tää oli mun eka kerta ikinä kipeenä täällä, et ihan hyvin olin säilyny. Nadine tuli meille kuitenki yöks joka ei ollu ehkä mun host porukoitten mielestä paras idea. Oli aika tuskaa herätä yöllä ruokkii sitä vauvaa 40 minuutin ajaks, mutta siitä selvittiin kun selvittiin, vaikka maanantaina olinki sitten vielä pahemmin kipee enkä päässy palauttaa sitä vauvaa ennen tiistaita. Ainii ja tulokset saatiin perjantaina, sain siis täydet pisteet vauvan hoidosta. Oli kyllä iha mielenkiintonen kokemus. Saa nähä jos Suomeen saadaan koskaan tollasta kurssia.

Menossa State painiottelua kattomaan

Sitten yks toinen perjantai olikin sitten painin state turnament ja tällä kertaa joudui skippaa koulunkin. Elikkä lähtö oli taas ajoissa siinä puol kasin paikkeilla, kun Bryce Nadine ja Cody ilmesty mun pihaan. Ja Katie lähti seuraan meitä omalla autollaan. Siinä sitten köröteltiin tunnin ajomatka Minnepolikseen kattomaan painia. Paini on kanssa meiän koulussa tosi suosittu laji, joten koulu oli aika tyhjänä tona päivänä. Mutta vielä enemmän mua ja Nadinea kieltämättä houkutteli neljän tunnin shoppailu tuokio Mall of Americassa. Eli toi turnaus oli jaettu kahteen osaan aamuun ja iltaan eli 12-17 kaikilla oli vapaa aikaa tehdä mitä lystää. Joten Mall of America oli oiva ratkasu ;). Meiän koulun pojista 3 pääsi lauantain finaaliin, muttei sijottunu siellä. Jokatapauksessa perjantaina takasin tullessa Katie meni omia reittejään ja me omaamme. Hyvä vaan Katielle, sillä näitten poikien suunnistus taidot ei ollu aivan parhaasta päästä. 45 minuutin ajon päästä ne huomas, että oho ollaan ajeltu täysin väärään suuntaan. Ei auttanu muuta kun ajaa 45 minuttia takasin Minneapolikseen ja sieltä tunti kotiin. Mein tunnin ajomatka veny siispä 2 ja puoleen tuntiin, joka oli sinänsä aika huvittavaa. Tärkeintä, että lopulta löydettiin tiemme perille.

Seuraavana päivänä mentiin sitten vielä aamusta shoppaileen St. cloudiin Nadinen ja Marian kanssa. Löydettiin kaikki mitä tarvittiin, mulla oli pulaa vaikka mistä, meikinpesuaineet, meikit, hiusvärit, trackia varten urheiluvaatteita ja kaikkee muuta. Tärkeimpänä kuitenki mun host äitin synttärilahja eli  lahjakortti kauneushoitolaan. Loppuillasta olin sitten baby sitterinä Denlanille ja Haydenille kun Chris ja Jen meni Jenin synttäreitten kunniaks kattomaan jotain musikaali showta Minneapolikseen. Oli iha mukavaa kun Denlan nukahti mun syliin tona iltana.