I love this place so much!

Tää viikko on menny hurjan nopeeta! En oikeen tiedä mistä alottaa, mutta kai sitä jostain täytyy. Ensinnäkin tää perhe on todellakin jotain, mitä voi vaan toivoa. Kaikki on ihan älyttömän ystävällisiä ja puheliaita. Koko ajan riittää puhuttavaa ja kerrottavaa. Aamut mun hostit on ollu töissä, jolloin pojat on ollu hoidossa. Joten sillon oon saanu vaan olla rauhassa kotona lukuun ottamatta lounasaikaa. Lounaalle siis ollaan menty melkein aina Jenin(mun host mom) ja sen opettajakavereitten kanssa. Oon yllättyny, että oon syöny aika terveellisesti ja kohtuullisesta, vaikka kaikki aina toitottaa siitä vaihtarien kymmenestä lisäkilosta. Täällä kuitenkin ihmiset urheilee paljon joten, se ei edes haittaa, vaikka söis kuinka paljon ja jonkin verran epäterveellistä. Ainakin musta tuntuu, että kaikki nuoret on niin hoikkia täällä;o

Tosiaan nyt oon jo nähny paljon uusia kasvoja täällä, kun futis reenit alko. Normaalisti reenit kestää täällä 1,5h-2,5h. Olin ihan rätti puhki poikki ekojen reenien jälkeen. En oo tehny paljoakaan koko kesänä joten kunto oli ihan pohjalla. Tai anakin näiden kuntoon verrattuna, joka oli ihan huikee. Kyllä tää paranee silti varmasti, koska nää on reenannu jo 3 viikkoa ennen mun tuloa ja mulla tosiaan vasta 2 reeniä takana. Alku tulee oleen vaan toi rankkaa, mutta ihmiset on tosi ystävällisiä ja ottaa mut mukaan joka paikkaan esim. ei pelkoa että jäisin yksin, jos tulee joku pariharjotus. Voin siis ilosin mielin lähtee aina harjotuksiin. Eka pelikin on jo tiistaina ja lähetään sinne siis bussilla. Valitettavasti en muista vastustajan nimeä nyt. Vielä mainitsen ekoista reeneistä, oli ehkä kaameimmat ikinä. Uudet nappikset--> rakot jalkoihin, asthma lääkkeen unohdus--> sattu hengittää, 33C lämmintä--> en todellakaan  oo tottunu tollaseen, uudet termit ja nopee puhe--> en ymmärtäny paljon mitään, kunto rapistunu--> en jaksanu juosta melkein ollenkaan. Kaiken tänkin jälkeen voin silti sanoo, että mulla oli hauskaa ja viihdyin siellä.

Eilen sain sitten kokeeseen ensimmäisen amerikkalaisen jalkapallopelin ikinä. Olin ihan pihalla säännöistä ja kaikesta, mutta ainakin sain tutustuu moniin uusiin ihmisiin. Mun pää on tällä hetkellä niin pyörällä uusista nimistä, että ei toivoakaan, että muistaisin edes puolet niistä. Ja tietysti mun piti tää hetki ikuistaa ja tulihan niitä muutama kuvakin otettua.

 

 

 

 

 

 

'

Tietysti pitää mainostaa tähän väliin että voitettiin ylivoimasesti. En edes muista paljonko, mutta vastustajan pisteet 6 ja voittajien pistees tais mennä yli 60. Vaikka tää koulu onkin suht pieni jenkkien mittakaavassa, niin kaikki täällä panostaa jenkkifutikseen. Tää peli oli vielä senkin puolesta erityinen, että päävalmentaja 300 voitto lyhyellä aikajaksolla! Ehkä seuraavassa pelissä ymmärrän vähän enemmän säännöistä.

Puolivälissä matkaa

Viimeset hyvästelyt perjantaina oli ihan hirveet! En tajunnu vieläkään että mähä oon jo lähtemässä. Sain ihanimman kortin ikinä kavereilta, joka sai tietenkin taas mut itkemään. Ne oli kans leiponu mulle söpöjä muffinsseja. Resepti oli kuulemma joku lepan salaisuus;) Kun halasin osaa vikaa kertaa tuntu, kun se ois viimenen kerta kun nähään, vaikka tiedänkin, että pian oon taas takasin kotona.

 Tässä näkyy sitten se ihuna kortti ja kaikki mursut, ketkä se oli mulle väsänny :)

 Lepan reseptillä leivottuja muffinsseja, kiitti tytöt.

  Todistusaineistoa tuloksesta, joka oli aikas sokerinen ja tekiät taustalla.

  Sitten tosta löytyy mun tuliaiset perheelle. Ainoostaan marimekon patakinnas puuttuu kun myyjä paketoi sen jo kassalla. Aika paljon siis kaikkee angry birds  tavaraa niille pojille, että toivottavasti tykkää. Matkalaukuista en ehtiny ottaa valitettavasti kuvia, kun pakkasin niitä tosiaan vielä aamukiireessä. Arvasin jotenki, että pakkaaminen jää mulla vähä viime tippaan niin kun aina. Mut olin kuitenki jo alottanu heti kun sain tietää lähöstä.

  Gabi, kaisa ja Jenny hyvästelemässä mut lähtöaamuna.

Perhe lentokentällä <3

Love you honey

Sitten lähtikin jo mun lento kohti Reykjavikkiä.. mutta yllätys yllätys.. mun kohdalla tietenki mun kone lähti 2 tuntia myöhässä. Olin ihan järkyttävässä paniikissa. Sillä vaihtoaika Reykjavikissa olis ainoostaan sen 50 minuuttia. Niin siinä sitten kävi, että sain kuulla myöhästyväni jatkolennolta ja että vietän yöni Islannissa. Hyvä kun edes ymmärsin niitä epäselviä kuulutuksia, jotenkin sain kuitenkin selvää että palvelutiskiltä saan lisätietoa hotelliyöpymisistä sun muusta mukavasta. Noo jotenkin sitten selvisin oikeeseen bussiin, joka heitti matkustajat hotellin eteen. Oli tosi mukavaa kun matkalaukuissa oli kaikki tarvittava ja niitäkään en saanu hotellille. Sentään sain semmosen selviytymis pussukan, jossa oli hammasharja, tahna, shampoo, kasvojepesumaito ja puhdas teepaitakin löyty tosin kokoa XXL. Noo siinä samalla sitten tuli juteltua semmosen latvialaisen pojan kanssa, joka oli menosssa Bostoniin pelaan kiekkoa. Sain siis päivälliselle ja illalle vähän seuraa, etten ihan yksin joutunu oleen.

Pikkasen kuvaa mun parvekkeelta Reykjavikista hotel Ceiliristä.

Iltapäivällä lähti lopulta bussikuljetus kohti lentokenttää ja siitä matka jatku kohti Minneapolista. Lento meni aika nopeeta ja istuin kahen mukavan vierustoverin välissä aivan niin kuin Helsinki-Reykjavikinkin lennoilla sain siis keskipaikan. Minneapoliksen kentällä mun ihana perhe olikin jo vastassa ja samoin aluevastaava. Kivasta tervetulokyltistä sitten huomasinkin Chrisin ja Jenin. Heti alkuun sain tosi upeen vaikutelman kaikesta ja matkan varrella käytiin syömässä jossain söpössä ruokapaikassa.. Se nuorempi poika oli kunnon säheltäjä ja suu kävi ihan koko ajan. Aika hyvin jopa ymmärsinkin sen puhetta, vaikka nopeeta puhukin. Sitten saavuttiin kotiin, ihanan iso talo. Kierrettiin koko koti läpi ja nyt tiedän varmasti missä on mitäki, perhe piti siitä huolen. Aamulla mä jään tänne tosiaan nukkuun, kun toi perhe menee sitten töihi ja lapset hoitoon. Pääsen tosiaan salillakin käymään täällä se oli kiva kuulla ja isä pitää vapaata tiistaina niin päästään ostaan mulle futiskamoja ja sen sellasta ja sitten kanssa se joku liittymä ja varmaan toinen adapteri koska mä en saa un suoristus rautaa tai konetta tohon adapteriin kiinni. Puhelimen saan mut se nytten ei hirveesti lohduta. Mun host mam hakee mut sitten 11:30 ja mennään kuulemma syömään johonkin sen työkavereitten kaa. Jokatapauksessa lopulta kaikki hyvin. Hyvät yöt nyt sitten!

Apua, apua, apua! Tämä tyttö lähtee Minnesotaan!

Ihanaa, maanantaina sitten selvis perhetiedot. Niin helpottunut ja onnelinen olo. Mutta nyt sitten pitää kiirettä, sillä tänään sovittiin perheen kanssa, että mun lähtöpäivä onkin jo lauantaina! Apua, lauantaina jo! Mulla on siispä alle viikko saada kamat kasaan ja lentää Minnesotaa. Ihan järkyttävä stressi päällä ja tunteet on ihan hullunmyllyä. Nyt tää kaikki tuntuu vihdoin todelliselta, mutta samalla ihan hirvee pakokauhu. Ei tietenkää sais  näin murehtia, mutta kyllä mä ainakin jo etukäteen alan ikävöimää kaikkia kavereita, perhettä ja Joonasta! Tää päivä on ollu jo itkun sekasta. Oon niin innoissani. Koko kroppa on tärissy tän päivän, koska oon niin kova jännittämään. Eli siis ihan oikeesti ja kirjaimellisesti tärissy. Koneellakin kirjottaessa kädet vapisee tosi pahasti. En oikeen tiiä, miten voin kuvailla tätä mielentilaa. Mietin vaan, että tätä mä oon oikeesta halunnu jo yheksän vanhasta asti. Jäiks! Ainiin kaupungin nimi on sitten Becker.

Sitten perhetietoihin, eli mun perheeseen kuuluu isä Christopher, äiti Jennifer ja kaks sulosta pikkuveljee. Pikkuveljet Hayden ja Denlan 5wee ja 9wee. Isä on tosiaan asianajaja ja äiti toimii mun koulussa opettajana. Koko perhe vaikuttaa ihan mahtavalta ja tosi aktiiviselta. Eli näyttäis sopivan mulle loistavasti! :) Noi pikkuveljet harrastaa paljon kaikkee urheiluu ja äiti toimii kanssa voimistelun valmentajana koululla. Isänki harrastuksin kuuluu golffi ja koripallo eli ihan mieletöntä. Oon supertyytyväinen, että tuolla perheessä on lapsia niin riittää varmasti koko ajan tekemistä ja puuhaa. Nolottaa kun perheeltä on tullut vielä pitkiä sähköpostiviestejä ja ite oon ihan kakka vastaan mitään. Mun viestit on iha lyhyitä ja tympeitä :( Mut kyl mun kielitaito tästä vielä kehittyy ja sitten voin jo vuoden päätyttyä toivottavasti kirjottaa pitkiä tarinoita.

Lennoista vielä sen puoleen, että lennän nyt siis todennäkösesti Helsinki-Reykjavik-Minneapolis. Ja Minneapoliksesta sitten tunnin ajomatka Beckeriin. Hihii toisin sanoen maailman toiseks suurin kauppakeskus   Mall of America on noin tunnin ajomatkan päässä, sillä toi sijaitsee Minneapolissa. Oon näköjää aikas tohkeissani tästä kaikesta.

Niin sitten koulu, siellä on n. 750 oppilasta. Eli ei iso eikä pieni:) tai mun mielestä aika sopiva. Koulu alkaa 4.syyskuuta, mutta pääsen onneks tutustuun sinne nyt 28. tätä kuuta. Saa nähä mimmonen tulee oleen se eka koulupäivä.

Laitan kuvia sitten tuliaisista ja pakkauksista, kun kaikki on valmiina. :)

Relax

Hieman väsyneenä lähdin sitten eilenaamusta kaupunkiin Wilmaa moikkaamaan. Oli mukava istahtaa kahville kaverin kanssa, jota ei ollut pitkään aikaan nähnyt. Tosiaan vuos sitten varmaan viimeks. Koska meillä ei aikaa kuitenkaan liiaks ollu, nii pitiki lähtee jo saattaa Wilmaa rautatieasemalle.

Nyt sitten oottelen siskon häitä innolla. Tulee ittellekkin jo onnellinen olo. Rakastan olla jotenki häissä, vaikka  osa kirkko-osuudesta aina onkin tylsää. Pitkät yöunetunet nyt kuitenkin takana ja jaksan katsella koko hääseremonian loppuun asti.

Masennus

Nyt alkaa tuntua jo ihan kun en koskaan sais perhettä. Sentään viisumi tuli jo keskiviikkona postissa. Olin vähän yllättyny, että niinkin nopeeta. On se kaks päivää pieni aika, mutta se tuli kuitenki kirjattuna kirjeenä, että johtuupi kai siitä. Ainakin kaikki paperit on jo valmiina. :)