Hieman väsyneenä lähdin sitten eilenaamusta kaupunkiin Wilmaa moikkaamaan. Oli mukava istahtaa kahville kaverin kanssa, jota ei ollut pitkään aikaan nähnyt. Tosiaan vuos sitten varmaan viimeks. Koska meillä ei aikaa kuitenkaan liiaks ollu, nii pitiki lähtee jo saattaa Wilmaa rautatieasemalle.
Nyt sitten oottelen siskon häitä innolla. Tulee ittellekkin jo onnellinen olo. Rakastan olla jotenki häissä, vaikka osa kirkko-osuudesta aina onkin tylsää. Pitkät yöunetunet nyt kuitenkin takana ja jaksan katsella koko hääseremonian loppuun asti.
